Johdanto
Hei,
Vapaaehtoistyö on monella tapaa hyödyllistä yksilön ja yhteiskunnan kannalta. Vapaaehtoistyö tukee osallisuutta, työelämävalmiuksia ja työkyvyn ylläpitämistä erityisesti aikana, jolloin pitkäaikaistyöttömyys on kasvussa.
Työttömän pitäisi voida tehdä vapaaehtoistyötä ilman huolta työttömyyskorvauksen menettämisestä. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että sama vapaaehtoistyö voidaan hyväksyä yhdessä kunnassa ja kieltää toisessa eli käytännössä vapaaehtoistyön sallittavuuden tulkinta vaihtelee kunnittain.
Tulkintaerojen vuoksi Rise and Shine -liike on koonnut oppaan siitä, millä ehdoilla vapaaehtoistyötä voi tehdä menettämättä oikeutta työttömyyskorvaukseen.
Tämä Työttömän työnhakijan oikeus vapaaehtoistyöhön -opas kokoaa yhteen keskeiset periaatteet ja lain tulkinnan siitä, milloin vapaaehtoistyö on sallittua ja milloin ei.
Oppaan lopussa olevan tarkistuslistan avulla voit arvioida, onko suunnittelemasi tai tekemäsi vapaaehtoistyö työttömyysturvalain tarkoittamaa tavanomaista yleishyödyllistä vapaaehtoistyötä.
On huomattava, että työvoimaviranomainen arvioi jokaisen tilanteen tapauskohtaisesti. Opas ei ole tyhjentävä eikä oikeudellisesti sitova, vaan sen tarkoituksena on tukea yhtenäisen ja johdonmukaisen käytännön edistämistä valtakunnallisesti. Oppaan taustalla on Lieke Asianajotoimisto Oy:n laatima juridinen selvitys vapaaehtoistyön ja työttömyysetuuksien yhteensovittamisesta. Opas on laadittu tämän selvityksen pohjalta yhteistyössä Lieke Asianajotoimisto Oy:n ja Rise and Shine -liikkeen kanssa.
Kannustan lämpimästi mukaan vapaaehtoistoimintaan: se antaa elämään iloa, verkostoja ja monenlaista osaamista. Yhteiskuntamme ei tulisi toimeen ilman sen lukuisia vapaaehtoisia.
Helsingissä 10.2.2026
Reetta Rajala
toiminnanjohtaja, Rise and Shine -liike
riseandshine.fi
Vapaaehtoistyön arviointi työttömyysetuutta saavan henkilön osalta
Työttömyysturvalain 2 luvun 4 § (1290/2002) mukaan työnhakijalla on oikeus työttömyysetuuteen työttömyysturvalain mukaisesti siltä ajalta, jona hän palkatta osallistuu
1) tavanomaiseen yleishyödylliseen vapaaehtoistyöhön;
2) tai tavanomaiseen talkootyöhön.
Sen sijaan työnhakijalla, joka palkatta työskentelee yrityksessä tai sellaisissa tehtävissä, jotka yleisesti tehdään työsuhteessa tai yritystoimintana, ei ole oikeutta työttömyysetuuteen.
Säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että työttömällä työnhakijalla on, menettämättä työttömyysetuutta, samat mahdollisuudet osallistua vapaaehtoistyöhön kuin muillakin, kuten esimerkiksi työssäkäyvillä, opiskelijoilla ja eläkeläisillä.
Tämä opas kokoaa yhteen keskeiset periaatteet, joiden avulla voidaan arvioida, milloin työnhakijan tekemässä vapaaehtoistyössä on kyse työttömyysturvalain tarkoittamasta tavanomaisesta yleishyödyllisestä vapaaehtoistyöstä.
Vapaaehtoistyön tulkinta tehdään kuitenkin aina tapauskohtaisesti, ja arvioinnissa voidaan huomioida myös yksilöllisiä tekijöitä, kuten henkilön koulutus, työhistoria ja tehtävän luonne. Opas ei ole tyhjentävä eikä oikeudellisesti sitova vaan toimii tukena yhtenäisen ja johdonmukaisen käytännön edistämiseksi koko maassa.
Vapaaehtoistyö työttömyysetuutta saavan henkilön osalta – mitä tulee ottaa huomioon
Vapaaehtoistyön perusperiaatteet
Vapaaehtoistyö on vastikkeetonta – siitä ei makseta palkkaa eikä siitä saa muuta taloudellista etua.
Osallistuminen perustuu henkilön omaan tahtoon ja toiminta on ajallisesti joustavaa.
Vapaaehtoistyössä voi olla sovitut aikataulut, mutta henkilöllä on aina oltava mahdollisuus irtautua niistä tarvittaessa.
Esimerkki: Jos henkilö toimii vapaaehtoisena nuorten urheiluvalmennuksessa, hänen tulee voida perua sovittu valmennuskerta. Toiminta ei saa olla niin sitovaa, ettei henkilöä voisi korvata toisella vapaaehtoisella.
Vapaaehtoistoiminnasta voi kieltäytyä tai sen voi lopettaa milloin tahansa.
Toiminta ei saa estää kokoaikatyön hakemista tai vastaanottamista.
Vapaaehtoistyölle ei ole tuntirajaa, kunhan vapaaehtoistyö ei estä kokoaikatyön vastaanottamista.
Vapaaehtoistyö ei oikeuta kieltäytymään tarjotusta työstä tai palvelusta.
Vapaaehtoistyön tulee olla aidosti vapaaehtoista, ei työsuhteeseen rinnastettavaa tai velvoittavaa.
Vapaaehtoistyö ei tulisi olla ajallisesti työsuhteeseen rinnastettavaa.
Esimerkki: Työsuhteessa oleva henkilö on tyypillisesti noin 37,5 tai 40 tuntia viikossa työnantajan direktio-oikeuden alainen ja saa tästä työstä palkkaa. Työnajan ulkopuolella henkilö voi käyttää aikansa vapaasti. Työttömän työnhakijan osalta lähtökohtana on vastaavasti, että henkilö on noin 37,5 tai 40 tuntia viikossa työmarkkinoiden käytettävissä, eli valmis työnhakuun ja kokoaikatyön vastaanottamiseen. Tämän ajan ulkopuolella henkilö voi osallistua esimerkiksi vapaaehtoistoimintaan, edellyttäen ettei toiminta muodostu työsuhteeksi.
Yleishyödyllisyys ja voittoa tavoittelematon toiminta
Vapaaehtoistyön tarkoituksena tulee olla yleisen edun edistäminen, ei taloudellisen voiton tavoittelu.
Vapaaehtoistyö tapahtuu yleishyödyllisissä yhteisöissä kuten yhdistyksissä, säätiöissä, järjestöissä, seuroissa tai erilaisissa tapahtumissa.
Vapaaehtoistyö on mahdollista myös sellaisissa yhteisöissä, jossa hoidetaan julkisia hallintotehtäviä tai viranomaistehtäviä.
Esimerkkejä: urheiluseurat, kansalaisjärjestöt, vertaistukiryhmät, kunnat, seurakunnat, Metsähallituksen luontopalvelut, Suomen Riistakeskus.
Tuloverolain (1535/1992) 22 § 1 momentin mukaan yhteisö on yleishyödyllinen, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät yhtä aikaa:
1. Yhteisö toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä.
2. Yhteisön toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin.
3. Yhteisö ei tuota toiminnallaan siihen osallisille taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä.[1]
Yritystoiminnassa ei voida tehdä vapaaehtoistyötä, koska sen ensisijainen tarkoitus on taloudellisen hyödyn tavoittelu.
Rajanveto vapaaehtoistyön ja palkattoman työn välillä
Keskeinen ero vapaaehtoistyön ja palkattoman työn välillä on yleishyödyllisyys ja vastikkeettomuus.
Työ ei saa kohdistua elinkeinotoimintaan tai tehtäviin, joita yleisesti tehdään työsuhteessa.
Jos joku muu tekee kyseisessä yleishyödyllisessä yhteisössä samaa tai vastaavaa työtä palkkaa vastaan, toimintaa ei voida pitää vapaaehtoistyönä.
Työtä, josta normaalisti maksettaisiin palkkaa, ei voi tehdä vapaaehtoistyönä, vaikka tehtävää kutsuttaisiin vapaaehtoistyöksi.
Esimerkki: Puhelinmyynti on työ, josta maksetaan normaalisti palkkaa riippumatta siitä, mille organisaatiolle myyntiä tehdään. Tämän vuoksi puhelinmyyntiä ei voida teettää vapaaehtoistyönä, vaikka sitä kutsuttaisiin vapaaehtoistehtäväksi, koska kyse on luonteeltaan palkallisesta työstä.
Kuitenkin, jos puhelimessa haetaan esimerkiksi kumppanuuksia tai muita yhteistyömahdollisuuksia yleishyödyllisen organisaation hyväksi, toimintaa ei tulkita puhelinmyynniksi, sillä yleishyödyllinen toimija ei tavoittele voittoa, eikä kumppanuuksilla pyritä tuottamaan taloudellista voittoa, mikä erottaa toiminnan kaupallisesta myynnistä.
Esimerkki: Samaa tai samankaltaista työtä, jota henkilö on aiemmin tehnyt palkkatyönä työsuhteessa vapaaehtoistyötä järjestävän tahon palveluksessa ei lähtökohtaisesti myöhemmin voida tehdä palkatta, koska kyseessä olevia tehtäviä pidetään yleisesti työsuhteessa tehtävinä. [2]
Esimerkki: Vaikka henkilö itse ei olisi aiemmin ollut vapaaehtois- tai talkootyön järjestäjän palveluksessa, mutta toimijan palveluksessa on jatkuvasti ja säännöllisesti työsuhteessa olevia työntekijöitä samoissa tehtävissä, joita tehdään myös talkoo- ja vapaaehtoistyönä.
Esimerkki: Jos toiminnan järjestäjän palveluksessa ei ole palkattuja työntekijöitä, toimintaan osallistuminen on työttömyysturvalaissa tarkoitettua tavanomaista yleishyödyllistä vapaaehtoistyötä.
Vapaaehtoistyötä voidaan kuitenkin tehdä yleishyödyllisessä yhteisössä, vaikka tehtävä olisi yleisesti työsuhteessa tehtävää, jos se ei kohdistu elinkeinotoimintaan.
Esimerkki: Henkilö toimii vapaaehtoisena tapahtumakoordinaattorina paikallisen urheilujärjestön järjestämässä hyväntekeväisyystapahtumassa. Tehtäviin kuuluu samanlaisia tehtäviä, joita palkattu tapahtumakoordinaattori voisi tehdä. Koska toiminta tapahtuu yleishyödyllisessä yhdistyksessä eikä siihen liity elinkeinotoimintaa (esimerkiksi tuotteiden tai palveluiden myyntiä voiton tavoittelun tarkoituksessa), sitä voidaan pitää sallittuna vapaaehtoistyönä.
Arvioinnissa ratkaisevaa on tehtävän tosiasiallinen sisältö ja olosuhteet, ei nimike.
Ammatillinen tausta ja koulutus
Koulutus ja ammatillinen tausta voivat vaikuttaa vapaaehtoistyön arvioinnissa: tulkitaanko se aidoksi vapaaehtoistyöksi vai omalle alalle suuntautuvaksi työllistymiseksi, joka katsottaisiin palkattomaksi työksi. Jos toiminta katsotaan vapaaehtoistyöksi, se ei vaikuta työttömyysetuuksiin. Jos se sen sijaan tulkitaan palkattomaksi työksi omalla alalla, se voi vaikuttaa henkilön etuuksiin.
Esimerkki: Mikäli tehtävä voi rinnastua henkilön omalla alalla tavanomaiseen palkattomaan harjoitteluun, jossa tavoitteena on työllistyä kyseiseen organisaatioon, voi tehtävällä olla vaikutusta työttömyysetuuksiin.
Ateriatarjoilu vapaaehtoistyössä
Jos vapaaehtoistyöstä maksetaan palkkiota, luontaisetuja tai muita vastikkeita, toiminta voidaan tulkita työsuhteeksi.
Jos vapaaehtoistyötä tehdään yleishyödyllisen yhteisön hyväksi, vapaaehtoiselle voidaan tarjota kohtuullinen ateria verovapaasti.
Ateriatarjoilu ei tällöin vaikuta työttömyysetuuteen, kun se on tavanomainen osa toimintaa eikä erikseen sovittu korvaus tehdystä työstä.
Tarkistuslista vapaaehtoistyön arviointiin
Toiminnan luonne
Toiminta on yleishyödyllistä ja voittoa tavoittelematonta.
Toiminta ei liity yritystoimintaan tai elinkeinon harjoittamiseen.
Toiminta on aidosti vapaaehtoista ja vastikkeetonta.
Tehtävien sisältö
Tehtävät eivät vastaa palkkatyönä tehtävää työtä.
Kukaan muu ei tee vastaavaa työtä palkkaa vastaan samassa organisaatiossa.
Osallistuminen on ajallisesti joustavaa - voi olla sovitut aikataulut, mutta henkilöllä on oltava mahdollisuus lopettaa milloin tahansa.
Korvaukset ja etuudet
Toiminnasta ei makseta palkkaa, palkkiota tai muuta taloudellista vastiketta.
Mahdollinen tarjoilu on tavanomaista eikä sovittu korvaukseksi tehdystä työstä.
Tarkistuslista ei ole tyhjentävä, eikä kaikkien kohtien tarvitse välttämättä täyttyä sellaisenaan. Vapaaehtoistoiminnan arviointi tehdään aina tapauskohtaisesti.
Vapaaehtoistyötä koskevan päätöksen valitusprosessi
Selvityspyyntö työllisyysalueelta
Jos ei ole varmuutta siitä, voidaanko toimintaa pitää vapaaehtoistyönä, työllisyysalue tekee selvityspyynnön asian tarkentamiseksi.
Työvoimapoliittinen lausunto
Selvityspyynnön perusteella KEHA-keskus antaa työvoimapoliittisen lausunnon.
Lausunnosta ei voi valittaa, mutta siitä voi pyytää uudelleenkäsittelyä.
Työttömyysturvan maksajan päätös
Lausunto toimitetaan sähköisesti työttömyysturvan maksajalle (Kela tai työttömyyskassa).
Maksaja tekee varsinaisen päätöksen etuudesta lausunnon perusteella.
Tästä päätöksestä voi tehdä valituksen.
4 Muutoksenhakulautakunta
Ensimmäinen valitusaste on sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta, joka käsittelee valituksen ja antaa asiassa päätöksen.
Vakuutusoikeus
Muutoksenhakulautakunnan päätöksestä voi edelleen valittaa vakuutusoikeuteen, joka on ylin ja viimeinen valitusaste.
Suositus viranomaisille vapaaehtoistyön arviointiin
Työttömän työnhakijan vapaaehtoistyön luonne olisi hyvä arvioida mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta voidaan välttää epäselvyydet siitä, millaista vapaaehtoistyötä voidaan pitää henkilön työttömyysetuuden kannalta hyväksyttävänä. Varhainen arviointi vähentää myös riskiä tilanteisiin, joissa työttömyysetuuksia jouduttaisiin myöhemmin perimään takaisin.
Tehdystä arviosta olisi hyödyllistä tehdä merkintä työnhakijan tietoihin, jotta arvio olisi koko työllisyysalueen käytettävissä ja siten tukisi yhdenmukaista päätöksentekoa.
Yhteenveto
Vapaaehtoistyön arvioinnissa keskeistä on varmistaa, että vapaaehtoistyö säilyy vastikkeettomana, yleishyödyllisenä ja vapaaehtoisena. Tämän oppaan tavoitteena on tukea yhtenäisen ja lainmukaisen tulkintakäytännön soveltamista työttömän työnhakijan vapaaehtoistyön arvioinnissa.
[1] Lisätietoa: Verohallinnon ohje Yleishyödyllisten yhteisöjen ja julkisyhteisöjen vapaaehtoistoiminnan ennakkoperintäkysymykset, kohta 2.1.
[2] Katso esimerkiksi vakuutusoikeuden päätökset: VakO 21.3.2024/2995:2022 ja VakO 14.12.2006/7201:2005
